Keväällä 2021 esikoiseni ollessa vuoden ikäinen tuli ajatus, että jos joskus saan vielä olla raskaana ja synnyttää, toivoisin doulan olevan matkallamme mukana. Koin kaipaavani emotionaalista ja tiedollista tukea. Taustalla olleet n. 5 vuoden lapsettomuus, lopulta IVF-hoidot ja valtavan huolen sävyttämä esikoisen raskaus, synnytys, imetyspettymys ja koko vauvavuosi tuntuivat haastavilta, josta luonnollisuus ja nauttiminen olivat kaukana. Toiveissa oli kuitenkin saada pikkusisarus ja toive, että doula kannattelisi matkaa.

Muutamaa pakastealkion siirtoa myöhemmin kaivattu plussa tuli testiin ja ilmoitin doulalle raskaudesta varhaisultran jälkeen. Minusta tuntui hyvälle jakaa asia hänen kanssaan ja kertoa huolestani jos sama ”huolimylly” toistuu kuin esikoisen kanssa. Sain doulalta tukea ja rohkaisua heti alusta lähtien. Raskauden aikana viestittelimme ja koin hyväksi saada apua mieltä askarruttaviin kysymyksiin joustavasti esim ns. virka-ajan ulkopuolellakin. Kuulluksi ja nähdyksi tuleminen oli minulle tärkeää, ja koen että hän huomioi minut tarpeineni. Mieliala ja jaksaminen olivat lähes koko raskauden oikein mainiot. Raskaudenaikaisia terveyshuolia oli jälleen, mutta onneksi oireet pysyivät hallinnassa ilman lääkityksiä. Kohtuvauvan hyvinvointia alettiin seurata loppuraskaudessa äitiyspolilla, vauvalla oli seurannassa asiat hyvin. Doula tarjoutui tulemaan tueksi myös polikäynneille tarvittaessa, sain häneltä tukea ja tsemppausta toimia oman toiveeni mukaisesti esim. pyytämään perustelut synnytyksen käynnistämiselle.

Synnytyksen käynnistäminen olikin yksi iso teema jossa doulan tuki raskauden aikana oli kullanarvoista. Sain oman päätökseni mukaista tukea eli välttää sairaalakäynnistystä. Lasketun ajan lähestyessä pyysin ja sain vinkkejä synnytyksen käynnistymiseksi kotona, mm. vyöhyketerapiapisteiden avulla. Synnytys lähtikin käyntiin joko kun sen luonnollinen hetki oli tullut tai tehokkaiden käynnistysvinkkien ansiosta. Latenssivaiheen säännöllisen oloiset supistukset ja vedenmenoepäily käyttivät kertaalleen synnytyssalissa, jonne doula tuli jo mukaan. Supistukset kuitenkin vielä lakkasivat ja lähdimme kotiin. Doula antoi tuolla salikäynnillä vyöhyketerapiaa ja laittoi siemenet vyöhykepisteisiin. Kun seuraavana yönä supistukset tuntuivat taas sen verran säännöllisesti, että lähdimme synnytysvastaanottoon, päätin mielessäni että en pyydä doulaa paikalle ennenkuin on ”tosi kyseessä”. Viestittelimme kuitenkin matkalla ja sairaalasta, ja hän oli valmiina tulemaan paikalle heti kun toivoimme. Sovimme, että otamme pienet tirsat ja palaamme asiaan aamuyöstä. Doulan antama Elle TENS oli tehokas kivunlievittäjä ja heräsin torkuilta ponnistamisen tarpeeseen. Kätilö ennätti täyttää toivomani ammeen ja pääsin synnyttämään kuopuksen toiveideni mukaan veteen. Kaikki tapahtui niin nopeasti, että emme ennättäneet pyytää doulaa paikalle. Nopeasta syntymästä ihmeissämme viestittelimme ja soitimme hänen kanssaan.

Syntymän jälkeen pääsimme perhepesähotelliin, jossa olimme 2 vuorokautta. Saimme kätilöiltä apua imetykseen sekä lisäksi doulalta etäohjeita lähettämiemme videoiden mukaan. Imetyksen onnistuminen ja tuen saaminen olivat tavoitteita, sillä esikoisen kohdalla koin saaneeni liian vähän tukea joka johti haasteisiin ja pettymykseen. Jatkoimme tiivistä viestintää imetykseen, omaan toipumiseen sekä uuteen elämänvaiheeseen kahden lapsen kanssa. Imetys lähti sujumaan ensipäivistä lähtien hyvin. Koen että suuri merkitys oli sillä, että doula antoi tukea ja apua kysymyksiini.

Kuopus on nyt noin 6kk ikäinen, vauva täysimetyksellä ja kaikki kaikinpuolin hyvävointisia. Olemme edelleen viestitelleet ajoittain doulan
kanssa. Jälkikäteen ajatellen matkamme hänen kanssaan oli minulle merkityksellinen ja antoisa. Doulan rauhallinen olemus ja vankka
ammattitaito antoivat minulle turvaa ja vahvistivat luottamaan omaan intuitioon. Tämä raskaus, synnytys ja vauva-aika tähän saakka ovat olleet minulle varsin erilaiset ja vahvasti korjaava kokemus esikoisen vastaavaan verrattuna. Koen, että doulan tuki sai minut vahvemmaksi äitinä ja naisena.