Positiivinen kokemus lääkkeellisestä synnytyksen käynnistämisestä.

Mua huvittaa, että koko raskauden jatkuneiden supistusten jälkeen synnytys piti käynnistää. Käynnistyspäätös tuli yllätyksenä verenpainekontrollin yhteydessä 39+2, vaikka itse sitä oman voinnin vuoksi toivoinkin. Jäin samantien osastolle, jännitti mutta oli toiveikas olo. Jo ensimmäisen päivän lääkkeet tehosivat, mutta eka päivä meni aika iisisti: luin supistusten väleissä ja käytiin välillä kävelyllä. Yön nukuin suht hyvin, verenpainetta tosin käytiin välillä mittailemassa. Seuraavan päivän lounaalla päästiin prosessissa sen verran eteenpäin että aloin oksentaa… Sitä jatkuikin sitten seuraavat 12 tuntia.

Olin kuvitellut etukäteen, miten liikkeellä helpotan kipuja ja olen itse aktiivinen jne. Kun sitten päädyin oksentamaan jo ennen saliin pääsyä monta tuntia, ei todellakaan ollut ekana mielessä mitkään kävelyt tai kyykistelyt. Osastolla kivunlievityksenä oli kipupiikkiä, suihkua, jumppapalloa ja TENS. Kun lapsivedet meni illalla, tuli epätodellinen olo – tämä lapsi muuten tosiaan taitaa syntyä lähiaikoina.

Puoliltaöin siirryttiin synnärin puolelle. Muutama tunti meni suihkun jälkeen torkkuessa ja oksennellessa jälleen, kunnes aloin tarvita lisäapua kipuun. Sain epiduraalin nopeasti ja se lopetti oksentelun – mikä huojennus. Myös kivut helpotti ja sain taas torkuttua supistusten väleissä. Epiduraalia lisättiin aamuyöllä pariin kertaan ja homma eteni lopulta nopeasti.

Aamuvuoroon tuleva kätilö tuumasi, että kyllä vauva tämän vuoron aikana ulos saadaan. Mulle laitettiin vielä pudendaalipuudutus. Samalla piti alkaa hätistellä miestä aamupalalle, ja taisi syöminen jäädä lopulta vähän puolitiehen kun alettiin tositoimiin. Tarvittiin vielä muutama ponnistus, pari ekstrakätilöä ja episiotomia auttamaan vauva nopeammin ulos.

Ja sitten hän oli siinä,
niin oma itsensä,
meidän pieni.

Oon tosi tyytyväinen synnytyskokemukseen, vaikkei se mennytkään yhtään ennakkotoiveiden mukaan. Mulla oli koko ajan olo, että saan vaikuttaan asioihin ja mulle kerrotaan mitä tapahtuu. Koen että sen enempää minä kuin synnytystä hoitanut henkilökunta ei oltaisi voitu tehdä toisin mitään.